Picfic: Menneisyys Part 4

Heipä hei! ; )

Tein Menneisyys kuvatarinaan viimeisen osan. Eikun lukemaan! : D


ajattelu/kerronta, *tekeminen*, puhe, huuto

Rosa ja Nick kävelivät kumpikaan toiselle sanaa sanomatta kotia kohti. Ilma oli viileää.

Rosa: *pysähtyy* Olisiko tämä paikka hyvä, puhua asiat halki?

Nick: *hälläväliä- asenteella* Samapa tuo, missä sitä jutella..

Kumpikin istahti maahan.

Rosa: Halusit siis tietää, mistä tässä kaikessa on ollut kyse. 

Nick: Niin.. Olisin halukas kuulemaan, että miksi välttelet minua, miksi lähdet aina pois, teenkö itse jotakin väärää, ja mitä siellä kalliolla oikein tapahtui?

Rosa: Ei, se ei liity sinuun mitenkään. *ajattelee* Ainakaan niin, että se enään sinuun vaikuttaisi.. 

Nick: *hämillään asiasta* Mutta kertoisit nyt minulle! En minä pahastu, sano vain jos vika on minussa..

Rosa: Ei, vika ei ole sinussa! *näprää käsiään* Miten sen nyt kertoisin.. 

Rosa: *huokaisee* Huoh, hyvä on. Oletko valmis kuulemaan pitkän tarinan? 

Nick: Tottakai olen, kerro nyt minulle.

Rosa: Jos kerran haluat.. Nyt saat kuulla tarinan, mitä et varmasti uskonut kuulevasi.

Rosa: No, palataampa ajassa taaksepäin.

Muistat varmaan Julian, sen meidän luokkalaisemme, joka oli aivan lääpällään sinuun.

No, kuitenkin, hän oli valmis pitämään sinusta kiinni kynsin ja hampain, mutta kuvioon astuikin toinen tyttö.. minä. Et tiennyt asiasta mitään. Et edes sitä, kuinka Julia olikaan sinuun ihastunut.

Mietin usein, että oliko hän jotenkin sairas, kun hän pystyi kiintymään johonkin niin paljon, että veisi vaikka oman henkensä sen puolesta. Kuitenkin myös minä pidin sinusta aivan liikaa. 

En vain pystynyt sanomaan sitä, olin kai pelkuri. 

Meillä oli useita riitoja sinusta, mistä et tietenkään tiennyt mitään. Halusimmehan molemmat sinut, emmekä voineet millään vaarantaa omaa selustaamme, sinun kannalta. Kerran kuitenkin Julia kertoi sinulle tunteistaan, muistat varmaan. Tuntui, kuin sydämeni olisi rikkoutunut palasiksi. Sinä et kuitekaan vastannut siihen mitään, vaan ajattelit selvittää omia tunteitasi ja kertoa tytölle myöhemmin vastauksen.

Tänä pitkänä aikana, jolloin mietit omia tunteitasi, kerkesi Julia suunnittelemaan koko tulevaisuutenne, yhteisen elämänne. Hän oli varannut suurimman palasen sydämestään vain sinulle.

Mutta eräänä päivänä..

Rosa: *kyyneleet valahtavat tytön poskelle* Ei, en pysty kertomaan.. 

Nick: Aivan rauhassa. Ei mitään kiirettä, kerrot sitten kun olet siihen itse valmis.

Nick: *tarttuu tyttöä kädestä* Anna anteeksi, että utelin, vaikka et ollut vielä valmis kertomaan. Mennään sisälle, kerrot sitten myöhemmin. 

Rosa: Nick..en halua jättää tätä tähän..

Rosa: .. Haluan kertoa asian kuitenkin loppuun. Päätät vain itse sitten, mitä tulevan pitää. 

Nick: Miten haluat. Muistat vain, että en pakota sinua kertomaan.

Rosa: Muistan kyllä. Haluan itse kertoa tämän, muuten se jää taas painamaan mieltäni. *jatkaa kertomusta:*

.. Mihin jäimmekään. Tulimme siis eräänä synkkänä syys-iltana eräälle kalliolle selvittelemään asioita. Halusin huomauttaa, ettei hän ollut ainoa joka sinusta pitäisi, eikä hänellä ollut mitään oikeutta omia sinua, etenkään vielä, kun sinä et ollut vastannut hänelle mitään. Päätimme jutella kuin "aikuiset ihmiset" ja olla kerrankin rauhallisesti. Sanoimme molemmat sanottavamme..

.. Kuitenkin kaikki tietävät, mihin kahden riitapukarin keskustelu aina päättyy. Riitaan. 

Asioista syntyi tietenkin erimielisyyksiä, kuten arvata saattaa. Aloimme riidellä, mutta hetkeä myöhemmin saimme hieman sovittua asioita, kun päätimme yhdessä rauhoittua. Kuitenkin tapahtui jotain kamalaa. Julia, joka oli ajatuksissaan kävellyt kallion reunalle, horjahti ja tippui alas jyrkänteeltä. Tämän tapahduttua seisoin yksin kalliolla murtuneena aivan hiljaa. Tuntui, kuin olisin itse viennyt nuoren tytön hengen, vaika hän itse putosikin. En tiennyt mitä ajatella, olin aivan järkyttyny ja shokissa, tietenkin olin. Tämä siis kertoo sen, miksi hän vuosikausia riivasi mielessäni, uhkailemalla minua.

Rosa: *itku kurkussa* Mutta en tehnyt sitä tahallani.. en halunnut hänelle mitään pahaa! ; (

.. Asia selvitettiin aikaa sitten. En saanut mitään rangaistusta, sillä todettiin, että hän oli itse tippunut, eikä häntä ollut kukaan työntänyt alas..

Nick: *hetken hiljaisuus, kunnes järkyttyneenä tokaisee* Ei voi olla totta, siihenkö hän menehtyi..? 

Nick: Onko sinulla mitään käsitystä siitä, että te olisitte molemmat voineet kuolla?! Miksi et ole hemmetti ole kertonut tästä aikaisemmin? 

Nick: En ymmärrä tätä tilannetta vieläkään! Oletko aivan päästäsi vialla?! >.<

Nick: Miksi minä en tajunnut tätä aijemmin.. Olisi pitänyt heti kertoa hänelle vastaus, ettei hän kerkeäisi

elättelemään turhia toiveita.

Nick: Olen kyllä häm.. *keskeyttää ja katsoo itkevää tyttöä* 

Rosa: *itkee hiljaa*

Nick: *miettii mielessään* Mitä kaikkea hän on joutunutkaan kokemaan, ja minä tässä vain huudan hänelle..

Nick: *tarttuu tyttöä käsistä* Rosa, anna anteeksi, en tajunnut..

Rosa: *rutistaa Nickiä lujaa samalla itkien* Antaisit anteeksi! En halunnut hänelle mitään pahaa..

Nick: Annan tietenkin anteeksi, siitä on jo niin monta vuotta ja asia on selvitettykin.

Rosa: Kiitos.. *hetken hiljaisuus* Nick.. Minä rakastan sinua oikeasti.

Nick: Voi, minäkin sinua!

♥

THE END

~~~~~~~~~~

Jep, tiedän. Tää tarina oli oikeasti aivan seko.. mietin varmaan tuhat kertaa, että julkaisenko tätä.

Mutta en sit tiennyt miten jatkaakkaan tätä, kun olin jo kaiken suunnitellut. : ) Toivottavasti ette saanut tästä mitään "traumoja".

Kaikki on nyt kuitenkin hyvin tämän parinkin kannalta. ;33 Lupaan että tämän draamatarinan jälkeen, mikä nyt loppui, tulee paljon iloisia shootteja ja kuvatarinoita! ♥ ^^

Btw, ostin paljon kirpparilta Japani kamaa, niistä ensi postauksessa. : D

Alice on muuten tilattu ja se on tällä hetkellä jossain Los Angelesissa, kun sain sen seurantakoodin. 

Tilattiin sille myös obbari, ja Rosalle lisäkädet nwn

♥ KOMMENTTIA ♥

xoxo Melli & hanipallerot